Uskonnot Suomessa -
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=33
Tulostettu: 24.09.2017 kello 06.21
Etusivulle  |  Uskonnot  |  Yhteisöt  |  Raportit

Kirkolliset herätysliikkeet: herännäisyys

muokkaa

Historia: Herännäisyys alkoi Savossa 1790-luvulla ja 1800-luvun alussa. Tuolloin syntyi toisistaan riippumattomia herätyksiä, joista tunnetuin on Nykyisen lapinlahden Savojärven kylässä syntynyt hurmoksellinen herätys, jonka kerrotaan alkaneen heinätöissä olleen kahden talon väen jouduttua hurmoksiin. He kaatuivat maahan, puhuivat kielillä ja näkivät näkyjä. Herätys levisi nopeasti lähialueille. (Murtorinne 1992, 127.)

Herätysliikkeen hurmoksellisuus väistyi, kun sen johtoon asettui Paavo Ruotsalainen (1777-1852). Ruotsalaisen johtama Savon herännäisyys ja samoihin aikoihin Pohjanmaalla Kalajokilaaksossa Kustaa Malmbergin (1807-1857) ja Jonas Laguksen (1798-1857) johdolla syntynyt herännäisyys yhdistyivät 1830-luvulla. (Murtorinne 136-137.) Herännäisiä alettiin kutsua heidän käyttämänsä talonpoikaispuvun (skört) mukaan körteiksi. Herännäisyys korostaa ihmisen omaa riittämättömyyttä, jossa ei saa luottaa omaan hurskauteen ja hyviin tekoihin, vaan yksin Kristukseen, Häntä ikävöiden ja odottaen. (Heino 1997, 48-49.)

Heränneiden suhteet muihin herätysliikkeisiin eivät olleet kovin lämpimät. Liike ajautui ristiriitoihin Renqvistin johtamien rukoilevaisten ja Hedbergin johtamien evankelisten kanssa. Heränneet kohtasivat vastustusta viranomaisten taholta. Paavo Ruotsalainen oli yhdessä muiden liikkeen johtomiesten kanssa syytettynä Kalajoen käräjillä 1838-39. Liberaali sivistyneistö, kuten J. L. Runeberg kritisoivat herännäisiä. Myös kirkko suhtautui liikkeeseen epäluuloisesti. (Murtorinne 1992, 144-145.)

Kirkon suhtautuminen alkoi 1880-luvulta lähtien muuttua. Merkittävä tekijä tässä oli se, että herännäisyyden piiristä tulleiden pappien määrä kasvoi tasaisesti. Tämän kehityksen myötä liike myös alkoi kirkollistua. Herännäisyys on vuosien varrella vaikuttanut paljon suomalaiseen kirkollisuuteen. (Huotari 1981, 25-26.) Liikkeen kirkollinen asema on säilynyt vankkana: 43% luterilaisen kirkon työntekijöistä ilmoittaa saaneensa ainakin vaikutteita herännäisyydestä. Liikkeen vankimmaksi kannatusalueeksi on muodostunut Pohjanmaa, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. (Niemelä & Salomäki 2006, 365.)

Uskomukset ja narratiivit: Heränneet kuvaavat uskonkäsitystään odottavaksi ja ikävöiväksi uskoksi. Tämän uskon perustuntona on kokemus omasta riittämättömyydestä. Ihmisellä on taipumusta hengelliseen ylpeyteen, jota heränneet kutsuvat omavoimaisuudeksi. Se on luottamusta omaan uskoon ja uskontekoihin. Omavoimaisuutta pyritään vastustamaan kilvoittelemisella. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen pyrkii luopumaan yrittämisestä ja rauhoittumaan jaksaakseen luottaa Jumalan armoon, ei omiin voimiin. (Herättäjä-yhdistys 2007.)

Herännäisyyden kirkkokäsitykselle on tunnusomaista voimakas tunnustuksellisuus. Luterilaisten tunnustuskirjojen roolia korostetaan ja niitä käytetään ohjenuorana, jonka avulla suoritetaan rajanvetoa lahkolaisuuteen päin. Herännäisyys hyväksyy luterilaisen kirkon virkakäsityksen ja korostaa kaikkien kristittyjen yleistä pappeutta. (Salomäki 1998.)

Rituaalit: Seurat ovat olleet herännäisyyden keskeinen toimintamuoto liikkeen alusta saakka. Seurat koostuvat Siionin virsistä ja lyhyistä puheista. Seuroissa on tavallisesti kolme, neljä puhujaa ja ne kestävät tavallisesti tunnin ja vartin. Seurojen kulku etenee Siionin virsien ja puheiden vuorotellessa. Puhuja lähtee usein liikkeelle ennen puhetta veisatun virren ajatuksista ja seuraava virsi jatkaa puheessa esille tulleen aiheen käsittelyä. Seurat ovat aikaisemmin olleet kotiseuroja, nykyään kokoonnutaan pääasiassa yleisissä tiloissa, kirkossa, seurakuntatalolla, opistoilla ym. Lapualla on kehitelty tavallista erikoisempiakin seurapaikkoja: esim. Osuuspankki, ravirata ja Simpsiön laskettelurinne. (Salomäki 1998.)

Seurojen lisäksi toimintaan kuuluvat nuortenseurat sekä herättäjäyhdistyksen Aholansaaressa järjestämät rippikoululeirit. Keskeisiin toimintamuotoihin kuuluu myös kuoroharrastus. Valtakunnallinen kuoro, monet paikalliset kuorot ja opistokuorot sekä muutkin nuorten kuorot pitävät yhä Siionin virsiä esillä. Koko liikkeen päätapahtuma on herättäjäjuhlat, joille kokoontuu vuosittain n. 30 000-40 000 kävijää. (Salomäki 1998.)

Tiedot päivitetty: 23.04.2007

Yhteys muihin uskontoihin muokkaa

Emouskonnot

Lähteet muokkaa

Artikkelit

Niemelä, Kati & Hanna Salomäki: Herätysliikkeet 2000-luvun kirkollisessa kentässä. Teologinen aikakauskirja 111(4): 359-371. , 2006.

Internet

Herättäjä-yhdistys: Herättäjä-yhdistys. , 2007. http://www.h-y.fi/index.html [2007-04-18]

Salomäki, Mauno: : Herännäisyys eilen, tänään ja huomenna. Luento Suomen Teologisessa instituutissa 22.10.1998. http://www.teolinst.fi/luennot/ms981022.html [2007-04-18]

Kirjat

Heino, Harri: Mihin Suomi tänään uskoo, 89-90. Helsinki: Werner Söderström, 1997.

Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään. Helsinki: Kirjapaja, 1981.

Murtorinne, Eino: Suomen kirkon historia 3 : autonomian kausi 1809-1899. Porvoo: Werner Söderström, 1992.