Uskonnot Suomessa -
http://www.uskonnot.fi/uskonnot/view?religionId=8
Tulostettu: 21.11.2014 kello 18.08
Etusivulle  |  Uskonnot  |  Yhteisöt  |  Raportit

Juutalaisuus

muokkaa

Historia: Juutalaisen kansan esi-isänä pidetään Abrahamia, joka sai Raamatun mukaan Jumalalta kutsun asettua asumaan Kanaanin maahan. Abrahamin tarkkaa elinaikaa ei tiedetä, mutta hänet ajoitetaan yleensä toiselle vuosituhannelle eKr. Abrahamin pojanpoika Jaakob joutui kuitenkin pakenemaan nälänhätää Egyptiin. Jaakobin kahdestatoista pojasta syntyivät Israelin heimot. Nimi “juutalaisuus” juontaa juurensa mahtavimmasta, Juudan heimosta.

Juutalaiselle uskonnolle antoi kuitenkin muodon Mooses, joka johti kansan Egyptistä Luvatun maan porteille. Israelilaiset viettivät 40 vuotta vaeltavina paimentolaisina ennen kuin pääsivät luvattuun maahan. Tämä matka tunnetaan nimellä eksodus ja sen aikana Jumala antoi Moosekselle Jumalan käskyt eli tooran Siinainvuorella. Tämän katsottiin merkitsevän liiton solmimista Israelin kansan ja Jumalan välillä.

Asetuttuaan asumaan Kanaanin maahan, joka nykyisin tunnetaan nimellä Palestiina, israelilaiset rakennuttivat Jerusalemiin temppelin, josta tuli heidän uskonnonharjoituksensa keskus. Israel jakaantui kuitenkin aikaa myöten kahtia. Pohjoisvaltakunta sai nimen Israel ja eteläinen muodosti Juudan kuningaskunnan. Molemmat valtakunnat tuhoutuivat, viimeisenä babylonialaiset valloittivat Jerusalemin, hävittivät temppelin ja veivät sen yläluokan pakkosiirtolaisuuteen vuonna 586 eKr.

Persialainen valloittaja Kyyros salli kuitenkin juutalaisten palata Palestiinaan vuonna 538 eKr. Hävitetyn temppelin tilalle rakennettiin toinen. Vuosien 63 eKr. ja 66 jKr välisenä aikana Palestiina oli osa Rooman imperiumia. Juutalaiskapinan puhkeamisen jälkeen roomalaiset hävittivät Jerusalemin temppelin toistamiseen vuonna 70 jKr. eikä sitä ole sen jälkeen rakennettu uudelleen. Jäljellä on enää pelkkä länsimuuri. Temppelissä harjoitettujen eläinuhrien sijasta juutalaisen uskonnonharjoituksen kiintopiste siirtyi koteihin ja synagogiin. Temppelipapiston sijasta uskonnollisiksi auktoriteeteiksi nousivat rabbit eli oppineet. Tooran eli lain noudattamisesta tuli entistä keskeisempi osa juutalaisuutta. Rabbien esittämistä tooran tulkinnoista muodostuivat vähitellen tärkeät selitysteokset Mishna ja Talmud.

Juutalaiset ovat temppelin hävityksen jälkeen asuneet Euroopassa eristettyinä ja usein vainottuina vähemmistöyhteisöinä. 1700-luvun lopulta lähtien monissa Euroopan maissa alettiin kuitenkin säätää suvaitsevampia lakeja ja juutalaiset alkoivat vähitellen saada samoja kansalaisoikeuksia muun väestön kanssa. 1800-luvun lopulla heräsi kuitenkin uusi juutalaisvastaisuus, antisemitismi, joka levitti juutalaisista rodullisia stereotypioita ja uhkakuvia. Juutalaisuudessa puolestaan syntyi omaan juutalaisvaltioon tähtäävä aate, sionismi, jossa uskottiin vainoista päästävän vasta oman valtion perustamisen myötä. 1890-luvun lopulta lähtien juutalaisia alkoi muuttaa Palestiinaan, joka tuolloin oli turkkilaisten hallinnassa.

Adolf Hitlerin noustua valtaan Saksassa antisemitismistä tuli osa valtiollista ideologiaa. Vuonna 1942 Saksassa päätettiin aloittaa juutalaisten järjestelmällinen tuhoaminen. Tuhoamisleireissä murhattiin toisen maailmansodan päättymiseen mennessä kuusi miljoonaa juutalaista. Pian sodan jälkeen YK laati suunnitelman Palestiinan alueen jakamiseksi kahteen itsenäiseen valtioon arabien ja juutalaisten kesken. Israelin valtio perustettiin vuonna 1948.

Nykyiset suuntaukset: Juutalaisuutta on nykyisin viisi päämuotoa: 1) ortodoksijuutalaisuus, 2) konservatiivinen juutalaisuus, 3) rekonstruktionismi, 4) hasidismi ja 5) reformijuutalaisuus.

Ortodoksijuutalaisuus jakaantuu vielä ääriortodokseihin ja nykyortodokseihin.

Uskomukset ja narratiivit: Juutalaisen uskon keskeisimmät elementit ovat usko yhteen Jumalaan, usko Jumalan ilmoitukseen, joka on annettu Israelin kansalle, sekä usko usko Jumalan valittuun kansaan Israeliin, jonka tulee elää ilmoituksen säädöksiä noudattaen.

Ennen pakkosiirtolaisuuden aikaa israelilaiset uskoivat yleisesti muiden, vieraiden kansojen jumalien olemassaoloon. Niitä kuitenkin kiellettiin palvelemasta. Myöhemmin kuitenkin vakiintui ajatus muiden kansojen jumalien valheellisuudesta. 600-luvun lopulla eKr. uskonnonharjoitus alettiin keskittää Jerusalemin temppeliin ja muista uskonnoista omaksuttuja piirteitä alettiin aktiivisemmin kitkeä.

Jumala on juutalaisuuden mukaan yksi ja ainoa, kaikkitietävä ja kaikkivaltias. Hän on luonut maailman ja hallitsee kaikkien luotujen kohtaloita. Jumala on pyhä ja oikeamielinen ja vaatii ehdotonta kunnioitusta, mutta hän on armollinen niille, jotka täyttävät hänen tahtonsa.

Etiikka ja elämäntapa: Monoteismi, Jumalan luomistyö, liitto, profetia ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat käsitteitä, jotka pitkälti tiivistävät juutalaisen lähestymistavan etiikkaan ja moraaliin. Raamatun luomiskertomuksen kuvasto ja symbolit ovat vaikuttaneet siihen, että juutalaiset käsittävät luomakunnan olennaisesti hyväksi. Aineellista luontoa tai ihmistä ei kumpaakaan ole koskaan juutalaisuudessa käsitetty pahoina, harhanomaisina tai epäoleellisina.

Juutalainen etiikka ei siten rakennu maailmasta pakenemisen tai ihmisluonnon vastustamisen logiikalle. Juutalaisuuteen ei kuulu selibaatissa elävää papistoa tai maailmasta vetäytyvää luostarilaitosta. Käsitykset taivaasta tai kuolemanjälkeisestä eivät ole myöskään motivoineet juutalaista moraalia samalla tavalla kuin kristinuskossa ja islamissa.

Paitsi että Jumala on itse luonut maailman ja ihmiset, ja siten taannut olemassaolevan tilanteen olennaisesti hyväksi ihmiselle, hän on myös toiminut historiassa oman kansansa hyväksi pelastaen heidät sorrolta. Luomisusko sekä käsitys Israelin ja Jumalan liitosta ovat molemmat vahvistaneet käsitystä inhimillisen elämän perustavasta hyvyydestä ja tarpeellisuudesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita pahan olemassaolon kieltämistä, vaan päinvastoin juutalaiseen perinteeseen kuuluu ajoittain hyvinkin voimakas tietoisuus maailmassa vallitsevasta vääryydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta, joista erilaiset profeetat ovat väkevästi muistuttaneet.

Jumalan ja Israelin liiton sisältönä on pitkälle kehittynyt ja laaja kokoelma lakeja. Tästä on puolestaan ollut se seuraus, että jo varhain juutalaisuudessa on alettu korostaa lukutaidon ja oppineisuuden merkitystä. Perinteisessä juutalaisuudessa kaikkein korkeimmin arvostettuja olivat juutalaisen lain tuntijat eli rabbit. Intellektuaalisten pyrintöjen korkea arvostus on johtanut juutalaisten menestymiseen myös monilla maallisilla oppialoilla.

Älyllisiä arvostuksia ovat toisaalta tasapainottaneet yhteisöllisten hyveiden ja keskinäisen avunannon tärkeys. Juutalaisuuteen on siksi kuulunut monenlaisia sekä institutionalisoituja että epämuodollisempia verkostoja köyhien, sairaiden ja ikääntyneiden yhteisön jäsenten avustamiseksi.

Työntekoa arvostetaan juutalaisuudessa ja toimettomuutta on pidetty syntinä. Aineellista menestystä on arvostettu Jumalan siunauksena, mutta vaurastuneille yhteisön jäsenille on kuulunut velvollisuus köyhien avustamiseen sekä yhteisön uskonnollisten aktiviteettien tukemiseen.

Juutalaisuuteen samoin kuin kristinuskoon ja islamiin kuuluu ajatus yhteisöstä, joka kokoontuu yhteiseen jumalanpalvelukseen. Hyvän juutalaisen elämään ei kuulunut ainoastaan Jumalan lain opiskelu ja tunteminen, vaan myös hänen ylistämisensä.

Tooran perustan muodostavat viisi Mooseksen kirjaa. Niiden lisäksi kirjalliseen tooraan katsotaan usein kuuluvan myös muut Vanhan testamentin kirjat. Suullinen toora puolestaan sisältää myös Mishnan, Toseftan, molemmat Talmudit sekä Midrash-kirjallsuuden. Näin ollen juutalaisen elämäntavan perustana oleva toora on valtavan laaja kokonaisuus Jumalan käskyjä (mitsvot). Niihin kuuluu sekä rituaalisia että moraalisia säädöksiä.

Moraalisista säädöksistä keskeisen ryhmän muodostavat kymmenen käskyä, joista juutalaiset käyttävät nimitystä ”kymmenen sanaa”, ja jotka jaotellaan usein hieman toisin kuin kristillisissä yhteisöissä (2. Moos. 20:2-17). Käskyt kuuluvat:
1) Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta.
2) Sinulla ei saa olla muita jumalia. Älä tee itsellesi jumalankuvaa.
3) Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
4) Pyhitä lepopäivä.
5) Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
6) Älä tapa.
7) Älä tee aviorikosta.
8) Älä varasta.
9) Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
10) Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.

Juutalaista elämäntapaa säätelevistä muista säännöksistä esimerkiksi voidaan ottaa laaja sallittujen ja kiellettyjen ruoka-aineiden järjestelmä (kashrut), joka perustuu 3. Mooseksen kirjan 11:een lukuun sekä 5. Mooseksen kirjan 14:een lukuun. Sellaista ravintoa, jota on lupa nauttia, kutsutaan kosheriksi (”sopiva”). Säännöstö määrää esimerkiksi, että lehmä ja lammas ovat märehtivinä sorkkaeläiminä sallittuja kun taas sorkattomat kasvissyöjät kuten jänis ja sika ovat kiellettyjä. Evälliset ja suomulliset kalat ovat sallittuja, kun taas nilviäiset ja monet muut merenelävät ovat kiellettyjä. Linnuista kiellettyjä ovat peto- ja riistalinnut.

Lisäksi ruoka on valmistettava määrättyjä säädöksiä noudattaen. Esimerkiksi ruoaksi valmistettavat eläimet on teurastettava ja liha käsiteltävä oikealla tavalla. Monet taurastukseen liittyvistä säädöksistä liittyvät siihen, että veren syöminen on kielletty. Liharuokaa ei myöskään saa nauttia maitotuotteiden kanssa (ks. 2. Moos. 23:19).

Kosher-ruoan saaminen ei-juutalaisessa yhteiskunnassa voi kuitenkin olla vaikeaa ja nykyisin kaikki eivät noudata säädöksiä kirjaimellisesti tai noudattavat niitä vain osin. Esimerkiksi sianlihaa kuitenkin yleisesti vältetään.

Rituaalit: Juutalainen jumalanpalvelus

Juutalainen vuorokausi alkaa auringon laskusta ja viikko alkaa sunnuntaista. Viikon seitsemäs päivä, sapatti, on pyhäpäivä. Päivään kuuluu kolme rukousaikaa, iltarukous, aamurukous ja iltapäivärukous. Sapattina ja pyhäpäivinä ja uudenkuun aikaan on vielä neljäs, lisärukous, aamurukouksen jälkeen. Rukousajat periytyvät temppelirituaalien ajankohdista.

Päivittäisen rukouksen elementit ovat juutalainen uskontunnustus eli Shema', jossa luetaan kolme Tooran tekstiä (5. Moos. 6:4-9; 11:13-21; 4. Moos. 15:37-41), "Kahdeksantoistarukous", joka on 18 rukouksen yhdistelmä, sekä Tooran lukeminen.

Shema' luetaan aamu- ja iltarukouksen yhteydessä, Kahdeksantoistarukous luetaan kaikkina kolmena rukousaikana, mutta sapattina ja juhlapyhinä siihen kuuluvat pyyntörukoukset korvataan toisella rukoukselle. Tooraa luetaan vain synagogassa aamurukouksen yhteydesssä maanantaisin, torstaisin sapatteina ja pyhäpäivisin.

Siirtymäriitit

1. Ympärileikkaus (berit mila). Juutalainen poika ympärileikataan kahdeksan päivän ikäisenä. Ympärileikkaus on merkki Jumalan ja Abrahamin ja hänen jälkeläistensä liitosta. Itse toimituksen tekee tavallisimmin lääkäri, mutta siinä noudatetaan Tooran määräyksiä ja luetaan rukouksia. Seremonian yhteydessä järjestetään juhla-ateria.
2. Bar mitsva /bat mitsva. Juutalainen poika tulee täysi-ikäiseksi 13 vuoden iässä, jolloin hän saa nimityksen bar mitsva, "käskyn poika" ja hän tulee velvolliseksi elämään juutalaisena. Tilaisuuteen liittyy juhla, jonka muoto vaihtelee suuntauksesta riippuen. Yleensä siihen kuitenkin sisältyy Tooran lukeminen. Tytölle järjestetään vastaavanlainen seremonia hänen täytettyään 12 vuotta.
3. Häät. Juutalaiset häät voidaan viettää kotona, synagogassa tai taivasalla. Seremonian aikana pari seisoo kotia symboloivan baldakiinin alla. Siinä luetaan arameankielinen aviuoliittosopimus, jossa mies ja nainen esittävät omat lupauksensa toisilleen. Juutalainen avioliitto on mahdollinen vain kahden juutalaisen kesken. Seka-avioliitoissa syntyneet lapset ovat juutalaisia vain jos äiti on juutalainen. Avioero on mahdollinen ja sen sattuessa laaditaan erokirje, jonka mies antaa vaimolleen.
4. Hautajaiset. Kuoleman sattuessa vainajan lähimmät omaiset lukevat siunauksen Jumalalle. Perinteisesti he myös tekevät pienen repäisyn vaatteeseensa. Seurakunnalla on hautausapuyhdistys, joka huolehtii hautaukseen liittyvästä. Vainaja on Tooran mukaan haudattava vuorokauden kuluessa, mutta siihen voidaan lisätä pari päivää omaisten ehtimiseksi paikalle. Arkku tehdään höyläämättömästä laudasta. Hautajaisissa luetaan psalmeja, pidetään puhe, kiitetään Jumalaa ja lopuksi arkulle heitetään kolme lapiollista hiekkaa. Hautajaispäivästä alkaa suruviikko, jolloin omaiset ottavat vastaan vieraita vainajan kodissa. Vieraat puolestaan valmistavat ruokaa sureville.

Kalendaaririitit

Juutalaiseen vuoteen kuuluu useita juhlapäiviä, jotka useimmat liitetään juutalaisen kansan vaiheisiin. Vuoteen kuuluu kaksitoista kuukautta, jotka perustuvat sekä kuu- että aurinkokalenteriin. Kuu- ja aurinkovuoden erotus tasataan lisäämällä yksi kuukausi 7 kertaa 19 vuoden kierron aikana. Kuukaudet alkavat uudestakuusta. Seuraavassa tärkeimmät vuotuiset juhlat:

1. Suurta sovituspäivää (jom kippur) vietetään kymmenen päivää uuden vuoden (rosh ha-shana) jälkeen. Raamatun aikana sovituspäivänä noudatettiin rituaalia, jonka päätteeksi ylipappi siirsi kansan synnit pukin kannettavaksi autiomaahan. Nykyisin paastotaan vuorokausi.
2. Lehtimajanjuhla (sukkot) palauttaa mieliin Egyptistä pakenemisen aikana asumuksiksi tehdyt lehtimajat. Se on suuri ilojuhla. Toorassa juhla tunnetaan myös elonkorjuujuhlana. Temppelin aikana silloin vietiin ensimmäiset hedelmät Jerusalemiin kiitosuhriksi. Nykyään on tapana rakentaa lehtimajoja, joissa oleskellaan ja aterioidaan.
3. Hanukka eli valon juhla vietetään vuoden pimeimpään aikaan. Siinä muistellaan sitä, kuinka Jerusalemin temppelin seitsenhaarainen kynttilänjalka menora ei erään taistelun yhteydessä ihmeen kautta sammunut kahdeksaan päivään, vaikka öljyä oli vain päiväksi. Juhlan aikana kahdeksan päivän ajan joka ilta kynttelikköön sytytetään uusi kynttilä ja luetaan kiitosrukouksia.
4. Pääsiäinen (pesah) on viikon mittainen juhla. Sitä vietetään Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi, joka on juutalaisen historian kenties merkittävin yksittäinen tapahtuma. Sana pesah juontuu pääsiäiskaritsaa merkitsevästä sanasta. Temppelissä uhrattiin aikanaan juhlan aattona Jumalalle karitsa. Juhlan tärkeä osa muodostuu perheessä vietettävästä seder-ateriasta. Pääsiäiseen kuuluu myös ajatus osattomien kutsumisesta aterialle ja erityiset synagogajumalanpalvelukset, joissa kerrotaan exoduksen tapahtumista.
5. Viikkojuhla (shavu'ot) vietetään sen muistoksi, että Jumala antoi Moosekselle kymmenen käskyä Siinainvuorella.

Tiedot päivitetty: 11.04.2007

Lähteet muokkaa

Artikkelit

Illman, Karl-Johan: Juutalaisuus. Teoksessa Katja Hyry & Juha Pentikäinen (toim.): Uskonnot maailmassa, 142-162. porvoo: WSOY, 2004.

Kirjat

Carmody, Denise Lardner & John Tully Carmody: How to Live Well: Ethics in the World Religions. Belmont, CA: Wadsworth, 1988.

Harviainen, Tapani & Karl-Johan Illman (toim.): Juutalainen kulttuuri. Helsinki: Otava, 1998.

Hunt, Arnold D., Marie T. Crotty, & Robert T. Crotty: Ethics of World Religions. San Diego, CA: Greenhaven Press, 1991.

Lundgren, Svante: Suomen juutalaiset: usko, tavat, asenteet, Religionsvetenskapliga skrifter nr 56. Åbo: Åbo Akademi, 2002.

Schwartz, Ove, Hillel Skurnik & Dave Weintraub: Juutalaisuus: uskonto ja perinne. Helsinki: Juutalainen koulu, 1989.

Turtiainen, Jouni (toim.): Ikkuna juutalaisuuteen: historia, usko, kulttuuri. Helsinki: Yliopistopaino, 1995.